Archive for July, 2015

Final Fantasy II

Vuonna 1988 ilmestynyt Final Fantasy II oli ajan hengen mukaisesti varsin vallankumouksellinen peli. Vaikka nykyään peliä katsoessa se on melko surullisenhupaisa kokemus (johtuen kehittyneistä grafiikoista) Final Fantasy -peliä arvosteltaessa on pidettävä mielessä, kuinka se on enemmän kuin vain peli: Final Fantasy on nimittäin useasti monille faneille elämää suurempi asia.

Peli perustuu hyvin pitkälti samoihin elementteihin kuin ensimmäinenkin osa. Hahmojen kanssa liikutaan siihen aikaan varsin mittavassa ”maailmassa”, missä taistellaan, ratkotaan tehtäviä, kehitetään hahmon ominaisuuksia sekä muutellaan ulkoasua. FF II uudistui hahmojen kehityksen kannalta merkittävästi. Aikaisemmin pelaajan hahmo kehittyi pelin kulkiessa eteenpäin, mutta FF II:ssa hahmo kehittyi riippuen siitä, minkälaisia aseita ja taitoja pelaaja käytti taisteluissa.

Aliarvostettu suunnannäyttäjä

Square-pelintekijän insinöörit ja luovat suunnittelijat tuskin tiesivät peliä tehdessään, kuinka iso juttu koko saaga tulisi olemaan tulevaisuudessa. Tästä johtuen Final Fantasy II oli kehityksen kannalta olennainen peli. Pelisaagan menestys ei nimittäin välttämättä aina riipu ensimmäisestä osasta. Pelin toinen osa määrittää, mikäli pelaajat ovat uskollisia myös seuraavien pelien muodossa. Moni erinomainen peli on pilattu surkeilla jatko-osilla, mutta Final Fantasy ei sortunut moiseen.

On mielenkiintoista huomata, kuinka FFII myi vähiten kopioita koko pelisaagan peleistä. Kriitikot kuitenkin rakastivat kyseistä peliä, tehden siitä vuoden 1988 parhaan pelin arvostelujen suhteen. Ja toisaalta, väliäkö, sillä kun katsomme, kuinka suosittu koko Final Fantasy -brändi nykyään on.

Zelda – Link to the Past

The Legend of Zelda -pelisaagan järjestyksessään kolmas peli, Link to the Past, ilmestyi Nintendon pelialustoille vuonna 1991. Pelin kaksi aikaisempaa versiota olivat olleet siihen aikaan suhteellisen menestyksekkäitä ja suosittuja pelejä, ja näin ollen kolmannen version odotettiin olevan myös vähintäänkin suosittu.

Liikaa tarinan juonta paljastamatta peli sijoittuu kauaksi Legend of Zeldaa edeltävään aikaan. Pelaajien välillä käytiin aikanaan kuumaa keskustelua siitä, kuinka peli sijoitetaan sarjaan kronologisesti. Vasta vuosia myöhemmin pelintekijä paljasti pelin sijoittuvan kahden ensimmäisen pelin jälkeiseen elämään.

Link to the Pastista löytyi monta elementtiä, jotka olivat osa edellisten pelien runkoa, mutta monien uudistuksien myötä pelin pelattavuus parani kertaheitolla. Esimerkiksi pelin päähahmo Link osasi liikuttaa työkaluja, työntää sekä nostaa esineitä. Merkittävin uudistus oli kuitenkin kahden rinnakkaismaailman käyttö, mikä mahdollisti kokonaisvaltaisemman pelaamisen ja tarinoiden yhdistelemisen.

Kaupallinen ja pelillinen menestys

SNES-versiota meni kaupaksi huikeat 4,6 miljoonaa kappaletta, kun taas GBA-versiota kaupattiin 1,9 miljoonan kappaleen voimin, tehden siitä pelaajien keskuudessa yhden kaikkien aikojen suosituimmista Zelda-peleistä Ocarina of Timen ohella.

Kriitikot suorastaan palvoivat Link to the Pastia. Famitsun arvostelussa peli teki itse asiassa ennätyksen rikkomalla ensimmäistä kertaa 39 pisteen rajan. Myös Game Rankingsin 97,54 %:n keskiarvo kertoo omaa kieltään siitä, kuinka arvostettu ja suosittu peli todellisuudessa oli.

Peli on myös julkaistu Wii, Wii U sekä Nintendo 3DS -alustoille herättäen Zeldan tarinan uudelleen henkiin.

The Legend of Zelda: Ocarina of Time

Nintendon vuonna 1998 julkaisema The Legend of Zelda: Ocarina of Time oli kuuluisan ja menestyksekkään Zelda-pelisarjan viides osa sekä sen ensimmäinen 3D-versio, joka ilmestyi Nintendo 64 -alustalle. Tuohon aikaan peli oli tilavuudeltaan suurin pelikasetti. Peliä pidetään monen pelikriitikon papereissa kaikkien aikojen parhaana pelinä. Eikä ihme.

Ocarina of Time seuraa Zelda-pelisarjan menestyksekästä järjestelmää, jossa pelaajan ohjaama Link suorittaa erilaisia tehtäviä, taistelee hahmoja vastaan sekä ratkaisee ongelmia edetäkseen tarinassa eteenpäin. Linkin aseena ovat miekan ja kilven lisäksi myös loitsut, pommit ja jousipyssy. Pelin uusin tekniikka mahdollisti niin sanotun lukitun hyökkäyksen, mikä oli tuohon aikaan varsin uutta tekniikkaa. Pelissä pystyi myös suorittamaan vapaaehtoisia tehtäviä, jotka eivät olleet välttämättä oleellisia itse tarinaan. Näitä tehtäviä suorittamalla Link sai kuitenkin uusia taitoja ja esineitä, joista oli hänelle hyötyä myös päätarinassa.

Pelin mielenkiintoisin pointti itse juonen lisäksi (jota emme tässä kirjoituksessa paljasta) on okariina, jonka avulla Link ratkaisee ongelmia ja siirtyy ajassa taaksepäin. Linkin täytyy kuitenkin opetella 13 eri melodiaa, jotka aktivoivat edellä mainitut elementit. Hauskinta tässä on se, että ihmisten mielenkiinto soitinta kohtaan oikeassa elämässä johti huomattavaan kasvuun soittimien ostamisessa ja musiikkituntien osallistujamäärissä.

Moni Nintendo 64 -fani pitää Ocarina of Time -peliä identtisenä Super Mario 64 –peliin, vaikka pelimoottoreina niillä toimivat täysin erilaiset elementit. Esimerkiksi Super Mario 64:ssä itse pelaaja ohjaa pelikameraa, mutta Ocarina of Timessä konsolin tekoäly hoitaa tämän pelaajan puolesta.

Oli miten oli, arvostelijat suorastaan rakastivat uutta Zelda-peliä ja kriitikot suorastaan säestivät tätä soidinlaulua pelin myydessä miljoonia kopioita viikosta toiseen. Nintendo ja Zelda tekivät sen taas: menestyivät.