The Legend of Zelda: Ocarina of Time

Nintendon vuonna 1998 julkaisema The Legend of Zelda: Ocarina of Time oli kuuluisan ja menestyksekkään Zelda-pelisarjan viides osa sekä sen ensimmäinen 3D-versio, joka ilmestyi Nintendo 64 -alustalle. Tuohon aikaan peli oli tilavuudeltaan suurin pelikasetti. Peliä pidetään monen pelikriitikon papereissa kaikkien aikojen parhaana pelinä. Eikä ihme.

Ocarina of Time seuraa Zelda-pelisarjan menestyksekästä järjestelmää, jossa pelaajan ohjaama Link suorittaa erilaisia tehtäviä, taistelee hahmoja vastaan sekä ratkaisee ongelmia edetäkseen tarinassa eteenpäin. Linkin aseena ovat miekan ja kilven lisäksi myös loitsut, pommit ja jousipyssy. Pelin uusin tekniikka mahdollisti niin sanotun lukitun hyökkäyksen, mikä oli tuohon aikaan varsin uutta tekniikkaa. Pelissä pystyi myös suorittamaan vapaaehtoisia tehtäviä, jotka eivät olleet välttämättä oleellisia itse tarinaan. Näitä tehtäviä suorittamalla Link sai kuitenkin uusia taitoja ja esineitä, joista oli hänelle hyötyä myös päätarinassa.

Pelin mielenkiintoisin pointti itse juonen lisäksi (jota emme tässä kirjoituksessa paljasta) on okariina, jonka avulla Link ratkaisee ongelmia ja siirtyy ajassa taaksepäin. Linkin täytyy kuitenkin opetella 13 eri melodiaa, jotka aktivoivat edellä mainitut elementit. Hauskinta tässä on se, että ihmisten mielenkiinto soitinta kohtaan oikeassa elämässä johti huomattavaan kasvuun soittimien ostamisessa ja musiikkituntien osallistujamäärissä.

Moni Nintendo 64 -fani pitää Ocarina of Time -peliä identtisenä Super Mario 64 –peliin, vaikka pelimoottoreina niillä toimivat täysin erilaiset elementit. Esimerkiksi Super Mario 64:ssä itse pelaaja ohjaa pelikameraa, mutta Ocarina of Timessä konsolin tekoäly hoitaa tämän pelaajan puolesta.

Oli miten oli, arvostelijat suorastaan rakastivat uutta Zelda-peliä ja kriitikot suorastaan säestivät tätä soidinlaulua pelin myydessä miljoonia kopioita viikosta toiseen. Nintendo ja Zelda tekivät sen taas: menestyivät.